Trunyan ja Gilit

Bloggaaminen on taas vähän jäänyt. Nyt ollaan jo lomailemassa Vietnamin auringon alla, mutta palataanpas vielä kuvien muodossa lähiaikojen tapahtumiin.

Muutama viikko takaperin meillä oli tiistai koulusta vapaana muslimien juhlapäivän takia. Vuokrattiin villalaisten kanssa auto päiväksi ja lähdettiin käymään Trunyan-nimisessä kylässä. Erikoisen tästä kylästä teki heidän hautauskulttuurinsa. Tai pikemminkin se, ettei kuolleita haudata lainkaan, vaan viedään veneellä järven poukamaan ja jätetään lojumaan keppikyhäelmän alle.

Tarpeeksi kauan maassa lojuneet pääkallot oli nostettu näytille kasaksi. 

Ison puun vahva tuoksu piti ilman raikkaana.

Matkalla takaisin päin käytiin kahvifarmilla maistelemassa paikallista tuotantoa. Päästiin maistamaan myös Luwak-kahvia, joka on maailman kalleinta. Erikoisen siitä tekee valmistusprosessi, jossa kahvipapuja syötetään kissaeläimille (ei muisteta tarkempaa määritelmää). Tämän jälkeen elukat ulostavat pavut ja puhdistuksen jälkeen niistä jauhetaan kahvia. Yllättävän hyvää!

Poikettiin myös riisipelloilla..

Reilu viikko sitten saatiin vieraita Bangkokista, kun Jenni ja Juho lensivät Balille. Lähdettiin yhdessä viettämään viikonloppua Gilin saarille. Viikonloppuna muun muassa melottiin, snorklailtiin...

...syötiin hyvää ruokaa...

...ja vähän myös siemailtiin hyvää juomaa...

...ajeltiin tandem-pyörillä saaren ympäri...

...katseltiin hienoja maisemia...

 ...kokeiltiin stand up paddle boardia (kuulemma uusi villitys kohta myös Suomessa?)...

...ja ennenkaikkea nautittiin mahtavasta seurasta! :)

Muutoin elämä Balilla on ollut aika tasaista ja mukavaa. Ens kerralla postaillaan Vietnamin kuulumisia :)

Kulttuuria ja apinoita Ubudissa

Pitkä viikonloppu oli jälleen edessä, joten päätettiin lähteä kahdestaan pienelle lomalle Ubud-nimiseen kylään. Noin tunnin mittaisen skootterimatkan päässä oleva kylä on siis balilaisen kulttuurin keskittymä. Varattiin parin yön majoitus Nani house 2:sta, pienestä hotellista Ubudin keskustan ytimestä. Kohdattiin hienoisia vaikeuksia löytää majoituspaikkaan. Kierrettiin koko kylä pariin otteeseen ja yritettiin kysellä paikallisilta apua. Kukaan ei tuntunut tietävän missä hotelli sijaitsi. Lopulta otettiin yhteyttä puhelimitse paikan pitäjään, jonka konsultaation jälkeen löydettin perille. Ei ihmekään, että paikalle oli vaikea löytää, sillä se sijaitsi juuri ja juuri skootterinlevyisen tien päässä ja paikalle oli vain pienenpieni kyltti, joka sekin muiden kylttien takana.

Muutkin villalaiset olivat lähteneet Ubudiin päiväseltään poikkeamaan ja saatiin heiltä kuulla, että meneillään oli jonkun erittäin tärkeän paikallisen naisen hautajaiset. Suuntasimmekin heti etsimään kyseistä seremoniaa. Hautajaiset ovat täällä hieman erilainen tilaisuus kuin Suomessa. Ihmisiä oli pilvin pimein. Erilaisissa kojuissa myytiin muun muassa hattaroita ja ilmapalloja, ihan kuin vappuna meillä Suomessa! Kaiken keskipisteenä oli kaksi isoa häkkyrää, joista toinen oli iso torni. Sen huipulla ruumis matkasi kohti ydinkeskustaa. Tornin korkeus kertoo kuolleen ihmisen arvovallasta, sillä kastijako on täällä vielä nimellisesti voimassa. Näissä hautajaisissa kyse oli siis todellakin arvovaltaisesta henkilöstä, sillä torni ylettyi noin 20 metrin korkeuteen. Mitä korkeampi torni, sitä lähempänä se on jumalia. Lopulta arkku kannettiin tornista alas. Sitä pyöritettiin hetken aikaa yleisömassan keskellä ja lopulta se kannettiin toiseen häkkyrään, joka muistutti härkää. Härältä sahattiin selkä pois ja ruumis nostettiin arkusta sen sisään. Viimeiseksi härkä ja sen mukana ruumis poltettiin liekinheittimiä apuna käyttäen. Seremonian seuraamisessa kesti niin kauan, ettei keretty enää juuri muuta ohjelmaa päivälle suunnittelemaan.

Lauantaina lähdettiin aamusta kohti Monkey Forestia. Kyseisessä paikassa asustaa mieletön määrä luonnonvaraisena eläviä apinoita ja sen alueella on myös pari temppeliä. Siinä sitten päällisteltiin apinoitten elämää ja kierreltiin alueella. Välillä apinat kävivät vähän liian tuttavallisiksi. Yksi niistä teki yllätyshyökkäyksen ja varasti vesipullon Lauran kädestä. Mutta tarpeeseen taisi mennä?

Kun oltiin saatu tarpeeksemme näistä viidakon asukeista, lähdettiin kiertelemään skootterilla lähiseutua. Ubud on kuuluisa hienoista riisipelloista, joten maisemat olivat mahtavia. Meineillään oli myös hindulaisten juhlapäivä Kuningan. Tienvarsia oli koristeltu erilaisin härpäkkein ja jumalille tarkoitettuihin lahjoihin panostettu tavallista enemmän. Temppeleissä oli meneillään seremonioita ja paikalliset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa.

Illalla lähdettiin katsomaan perinteistä balilaista tanssiesitystä. Huonoksi onneksi ukkoskuuro oli juuri Ubudin yllä, mutta kun liput oli ostettu, oli paikalle oli mentävä. Viemäröinti kaipaisi täällä hiukan kohennusta. Välillä jouduttiin kävelemään polvia myöten vedessä. Lopulta päästiin perille hiukan myöhässä, mutta onneksi esityskin oli bali timessa eli myöhässä. Esitys koostui viidestä eri osiosta ja oli sillä juonikin. Siitä oli vaan hyvinkin vaikea päästä perille. Onneksi pääsylipuissa oli pienet selitykset. Sadetta ei päästy pakoon esityksen ajaksikaan, sillä molemmin puolin olevista ikkunoista satoi sisään. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin hieno kokemus!

Tänään lähdettiin aamulla skootterilla liikenteeseen. Tarkoituksena oli katsastaa taideputiikkeja. Suurin osa oli kuitenkin kiinni Kuninganin vuoksi, mutta löydettiin muutama avoinainenkin galleria. Kiertelyä jatkettiin markkinoilla, joista tarttui mukaan puinen veistos, Lauralle housut ja jääkaappimagneetti ;) Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä lounaalla syömässä sushia, oli hyvää!

Nyt ollaan jo takaisin kotona. Huomenna on koulupäivä, mutta ylihuominen on taas vapaa (tälläkertaa juhlivat muslimit). Unohdettiin viimeksi kertoa, että varattiin lennot Vietnamiin, jonne lähdetään parin muun villan pariskunnan kanssa. Kolmisen viikon päästä siis taas erilaisia maisemia tiedossa!