Tarinaa Thaimaasta ja vähän Kambozastakin

Jatketaas tarinaa taas siitä, mihin viimeksi jäätiin. Lopulta vietettiin Krabilla neljä yötä. Mitään ihmeitä ei siellä tehty: käytiin rannalla, hieronnoissa ja tietenkin syötiin hyvin! Hintatason alhaisuus mahdollistaa taas pienen luksuksen, josta ausseissa sai vain unelmoida. Asusteltiin pikkusessa bungalowissa, kävelymatkan etäisyydellä Ao Nangin rannasta. Kiusaa tuotti ainoastaan hyttyset, joita oli varsinkin iltaisin PALJON. No, tulipa karaistettua itseään Suomen kesää varten.

Meidän bungalowi

Ao Nang

Seuraavana määränpäänä meillä oli Koh Lanta, pienehkö idyllinen saari parin tunnin ajomatkan päässä Krabilta. Matka taittui mukavasti minibussilla muiden turistien kanssa ja päästiin kokemaan myös pari lossiylitystä. Määränpäässä meitä odotti kiva merenrantahotelli. Rannalla oli mukava loikoilla, sillä nyt low seasonin aikaan ei kanssamatkaajia paljoa ollut. Vuokrattiin myös skootteri, jolla surrattiin saarta ympäri ja käytiin muun muassa Lanta Old Townissa, josta ei nyt oikeastaan paljon muuta sanottavaa olekaan. Maisemat olivat mahtavia ja oli mukava ajella lähes tyhjillä teillä. Iltaisin käytiin muutaman kilometrin päässä olevassa ravintolakeskittymässä syömässä ja paikallisilla markkinoilla, missä pelattiin mm. tikan-ja pallonheittoa sekä maisteltiin paikallisia ruokaerikoisuuksia. Lanta oli ihanan rauhallinen saari, mutta silti veri veti tutun Phuketin vilinään, joten muutaman leppoisan päivän jälkeen varattiin lauttaliput.

Lossissa

Lanta Old Townin melskeessä

Tienvarrelta löyty tällanen kaveri...

...ja tieltä tällasia.

Taukopaikka

Markkinat

Tikanheittoo

Pari kertaa aikaisemminkin oltiin Phuketissa vierailtu, joten paikka oli meille melkoisen tuttu. Tällä kertaa valittiin hotelli Patong beachilta, joka on kaikista vilkkain, mutta jonka läheisyydessä on kaikki mitä tarvitsee. Pari kertaa käytiin elokuvissa, koska lysti oli niin halpaa ja siellä oli mahdollista saada myös sohvapaikat, joilla oli mukava loikoilla leffan ajan. Yhtenä päivänä lähdettiin myös rannalle, mutta ehkä viis minuuttia rantatuolien vuokraamisen jälkeen alkoi sataan kun esterin legendaarisesta. No jätettiin pyyhkeet varaamaan paikkoja ja käytiin syömässä. Sää ei palattuamme ollut juurikaan parantunut, mutta koska tuoleista oli maksettu oli rannalla oltava. Onneksi reilun puolen tunnin päästä tilanne helpotti ja päästiin nauttimaan myös muutamasta auringonsäteestä. Vappuaattoa lähdettiin juhlistamaan Bangla Roadille, joka on Phuketin villein menomesta ja jossa ei voi olla varma onko vastaantulijat naisia, miehiä vai sittenkin naisia... Siellä me sitten jämähdettiin samaan kuppilaan, jossa oltiin vierailtu ehkä ennenkin, sillä tarjoilija muisti meidät ja saatiin mojovat suukot läksijäislahjaksi.

Koska loikoilu alkoi jo vähän kyllästyttään, varattiin pari päiväretkeä. Ensin lähdettiin kalastusreissuun, missä meillä oli seurana noin kymmenen venäläismiestä. Onneksi meidät haettiin ensimmäisinä hotellilta, sillä sen jälkeen minibussi kiersikin pelkkiä viiden tähden resortteja. Venematkat uisteltiin. Homma meni sillä periaatteella, että aluksi oli arpajaiset, jossa jaettiin kaikille numerot. Sitten numerojärjestyksessä sai käydä kelaamassa kalan paattiin. Valtsu sai numerokseen ykkösen ja kävi nappaamassa valtavan (tai sitten ei) tonnikalan. Laura sai ysin ja sitä vuoroa ei sitten koskaan tullutkaan. Päästiin me myös kalastamaan siima-kela härvelillä. Laura nappasi kolme kalaa ja Valtsu kaksi, joten tasapelin tunnelmissa lähdettiin takaisin satamaan. Seuraavana aamuna herätyskello pärähti taas soimaa aikaisin, sillä tiedossa oli sukelluspäivä! Ensiksi meillä oli tarkotus mennä sukeltamaan Khao Lakista, mutta koska Similanin saaret olivat jo sukeltajilta suljettu, päätettiin ottaan reissu Phuketista. Lähdettiin matkaan turvallisen suomalaisen Raya Diversin ohjastamana. Sukellettiin neljän hengen porukassa suomalaisen naisen ja Raya Diversin kouluttajan kanssa. Kaikki meni mallikkaasti ja nähtiin mm. mureenoita, leijonakaloja ja pallokaloja. Uutena tuttavuutena bongattiin merikäärme, joka on yksi maailman myrkyllisimmistä käärmeistä. Se ei kuitenkaan yleensä pure ihmisiä ja sen suu on myös niin pieni että pureminen olisi myös melko hankalaa. Kaikenkaikkiaan sukelluspäivä oli mahtava ja Raya Divers hoiti hommaan suomalaisella laadukkuudella. Sukelluskipinä vain kasvoi päivän jälkeen ja alettiin jo miettimään, minne sitä seuraavaksi lähtisi vedenalaista maailmaa katsastamaan...

Aktiivisten päivien jälkeen lähdettiin yöbussilla kohti Bangkokia. 14 tuntia kului rattoisasti nukkuen, vaikkakin kuskin painava kaasujalka sai välillä säpsähtämään hereille keskellä vauhdikkaiden ohitusten. Bangkokin bussiasemalla oli jo varhain aamulla kova tungos ja taksijono oli valtava. Päädyttiin maksamaan pari ekstrabathia ja otettiin perinteinen tuktuk hotellille. Tuktuk kuskin kaasujalka ei ollut ainakaan edellistä köykäisempi ja hujauksessa oltiin jo Khao San Roadilla sijaitsevalla hotellillamme. Päivä meni Khao San Roadia kierrellessä. Syötiin hyvää ja halpaa ruokaa ruokakojuista sekä jälkiruuaksi hedelmiä, jotka ovat täälläpäin maailmaa ihanan tuoreita ja raikkaita.

Tuktukissa

Khao San Road

Tiistai aamuna lähdettiin jo varhain bussiasemalle, josta napattiin bussi kohti Kambozaa, Siem Reapia. Matka kesti noin kahdeksan tuntia, josta tunnin verran meni rajalla, missä sai jonottaa muutamassa eri jonossa. Lopulta saatiin viisumit ja leimat passeihin, parisataa bahtia joutui toki tulliviranomaisille maksamaan ylimääräistä, jotta motivaatio riitti leimojen lätkimiseen. Rajan jälkeen tie oli paikoin niin savista, että köröteltiin hissukseen lievässä sivuluisussa kohti määränpäätä. Siem Reapissa meitä oli vastassa iloinen tuktuk kuski, joka heitti meidät hotellille. Illalla käväistiin vielä syömässä ja kaupassa. Palattuamme takaisin hotellille Valtsulle nousi kova kuume, joka ei ole vielä hellinnyt. Toivottavasti kuitenkin huomenna päästään edes pikaisesti käväisemään kuuluisalla Angkor Watin temppelialueella. Perjantaille meillä on varattuna kyyti takaisin Bangkokiin, mutta voi olla että mikäli sairastelu jatkuu, joudutaan sitä hiukan lykkäämään. Onneksi meillä on täällä kuitenkin lääkettä mukana, joten homma on siltä osin hoidossa.

Bangkokin bussiasema (tai yksi niistä)

Näköala partsilta

Enää alle viikko ja ollaan takaisin Suomessa! Ollaan täällä jo haaveiltu ruisleivästä, laskiaispullista, irtokarkeista, karjalanpiirakoista.. Niin ja ihanaa nähdä myös teitä; perhettä, sukulaisia ja ystäviä! ;) Kamboza kuittaa, kohta nähdään!

Viimeiset päivät Ausseissa

Edellisessä postauksessa oltiin jättämässä Sunshine Coast taaksemme ja suuntaamassa kohti pohjoista. Ennen tarinassa etenemistä pakko vielä mainita huippu vuokranantajamme Dominic, joka naurettavan halvasta vuokrasta huolimatta halusi ehdottomasti kyyditä meidät autolla naapurikylään, josta bussimme Airlie Beachille lähti. Meillä on ollut uskomattomat hyvää tuuria siinä kuinka hienoja ja erilaisia ihmisiä ollaan ehditty matkan aikana tavata. Matkailu todellakin avartaa!

Itse bussimatka meni todella kivuttomasti. Linja-autossa oli hyvin tilaa ja pystyttiin nukkumaan olosuhteisiin nähden kunnon yöunet ennen saapumistamme perille. Airlie Beach on erittäin pieni kylä, jossa on oikeastaan vain yksi katu, jonka molemminpuolin on hostelleja ja ravintoloita vierivieressä. Syy paikan suosioon matkailijoiden keskuudessa onkin lähettyvillä sijaitseva Whitsundays saaristo.

Oltiin siis jo etukäteen varattu kahden vuorokauden mittainen purjehdusmatka, jonka aikana oli tarkoitus kiertää kaunista saaristoa ja pysähtyä hienoilla rannoilla ja snorklauspaikoilla. Luonto puuttui kuitenkin peliin ja laivaan saapuessamme kapteeni kertoi meille, että 200km pohjoiseen luokan viisi (Australian asteikolla kovin mahdollinen) sykloni Ita oli iskeytymässä maihin ja sen kulkureitistä riippuen matkamme saattaisi keskeytyä ennen aikojaan. Matkaan kuitenkin lähdettiin, koska kukaan ei tiennyt mihin suuntaan ja millä voimakkuudella myrsky etenisi rannikolle törmättyään.

Ensimmäisen päivän aikana ehdittiin pysähtyä kahdella eri snorklauspaikalla ja ihailla suurta valliriuttaa ennen pimeän tuloa. Illalla ankkuroiduttiin pieneen poukamaan ja vietettiin mukava ilta kapteenin tarinoita kuunnellen ja muiden matkustajien kanssa seurustellen. Aamulla herättyämme kapteeni kertoi, että radiossa oli annettu määräys kaikkien veneiden saapua takaisin satamaan iltapäivään mennessä. Kaikki olivat tietysti pettyneitä, mutta toisaalta sateisessa ja myrskyisässä säässä ei pienehkössä veneessä olisi ollut mitään tekemistä. Aamupäivästä ehdimme vielä käydä yhdellä saarista ja nauttia aluksen tarjoamista aktiviteeteista kuten kanootteilusta, stand up paddle boardista ja veneen kannelta mereen hyppelystä.

Matkustajatoverit

Meillä oli niin rento kapteeni, että antoi Valtsun ohjata paattia melkein satamaan asti.

Takaisin satamaan selvittyämme ongelmaksi muodostui yöpaikan löytäminen. Kaikka veneet oli kutsuttu takaisin mereltä, joten yhtäkkiä yöpaikan tarvitsi suuri joukko ihmisiä. (saaristossa on kerrallaan seilaamassa useita kymmeniä eri purjehdusaluksia). Valtsu soitti laivalta useisiin eri hostelleihin, jotka kaikki olivat jo täyteen varattuja. Lisäksi lähestyvä myrsky ja jo alkanut rankkasade ei houkuttanut rannalla nukkumiseen. Lopulta saatiin viimeinen huone hostellista, jossa oltiin vietetty yö ennen purjehdukselle lähtemistä (sinnekin oli soitettu jo aikaisemmin, mutta silloin kaikki huoneet olivat varattuja).

Airlie Beachille saapuessaan myrsky oli jo laantunut niin, ettei siitä ollut jäljellä kuin yhden päivän kestänyt kova tuuli ja rankkasade. Viimeiset pari päivää ennen paluuta Brisbaneen kulutimme rennosti aurinkoa ottaen.

Airlie Beachilta palattiin takaisin etelään, koska oltiin löydetty halvat lentoliput Gold Coastilta Krabille Thaimaahan. Rikottiin vielä kerran oma bussissaistumisennätys matkan kestäessä vaivaiset 19,5 tuntia. Oltiin päätetty viettää viimeiset päivät Brisbanessa, josta pääsi helposti reilussa tunnissa Gold Coastin lentokentälle, mutta joka tarjosi kuitenkin enemmän tekemistä viimeisiksi Australia päiviksi.

Saavuttiin Brisbaneen pääsiäistä edeltävänä torstaina aamupäivällä ja päiväunien jälkeen ehdittiin vielä illaksi seuraamaan Gabba stadionille Australialaisen jalkapallon ottelua Lions vs. Tigers. Pelin säännöistä kummallakaan ei ollut mitään käsitystä, mutta reilu 20 tuhatta katsojaa pitivät huolen, että tunnelma oli kohdillaan.

Lauantaina jouduttiin heräämään aikaisin, koska Valtsulle oli varattu tandemlaskuvarjohyppy. Pikkubussi tuli hakemaan meitä kuudelta aamulla ja kyyditsi meidät noin tunnin päähän Brisbanesta. Ehdittiin makoilla muutama tunti rannalla ennen kuin oli aika muutaman minuutin ohjeistukselle ja sitten olikin jo aika nousta lentokoneeseen. 20 minuutin nousun jälkeen lentokoneen ovi avattiin ja oli aika hypätä. Oli aika jännä fiilis istua 3-4 km korkeudessa lentävän koneen oviaukossa ja hypätä ulos. Vajaan minuutin vapaapudotuksen jälkeen laskuvarjo aukesi ja sen avulla leijailtiin alas ja laskeuduttiin rannalle.

Sunnuntaina olikin sitten aika jo aloitaa matkustaminen kohti kotia, onneksi tosin pienen mutkan kautta. Lennettiin Air Asialla ensin Kuala Lumpuriin, jossa vaihdettiin konetta ja oltiin maanantai aamuna Thaimaassa. Saatiin hienoja kokemuksia Australiassa, mutta oli mukava palata taas Aasiaan jossa tuntee olevansa varakas vaikka tili onkin pahasti jo miinuksella.

Tänään otettiin pitkähäntävene Ao Nangista Railey Beachille, jossa vietettiin päivä aurinkoa ottaen ja meressä uiden. Tällä hetkellä suunnitelmissa on mennä Koh Lantan, Phuketin ja Khao Lakin kautta Bangkokiin, josta meillä on lento Suomeen 13. toukokuuta. Suunnitelmat voivat aina muuttua, mutta varmaa on, että kolmen viikon päästä ollaan takaisin kotimaan kamaralla :)

Elämää maaseudulla

Nyt voitte hyvät lukijat huokaista helpotuksesta. Meitä ei oo kidnapattu eikä elävältä haudattu. Nimittäin nyt me asutaan hippikommuunissa! Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kommuunielämä saa jäädä jo huomenissa, mutta palautteista päätellen olemme nyt tilivelvollisia viime viikkojen tapahtumista. Eiköhän siis aloiteta ihan alusta.

Muutama viikko takaperin siis aloitettiin yhteiselämä Iain-nimisen hepun kanssa. Aloitus oli kirjaimellisesti vauhdikas, sillä suoraan juna-asemalta meidät vietiin paikallisen juoksuseuran harjoituksiin. Ehkä oltiin hakemuksessa (hakemus siis vapaaehtoistöihin ruokaa ja asumusta vastaan) vähän liioiteltu meidän sporttisuutta. No hyvin me siitä selvittiin ”me tehdään omaa reeniä”-lauseen turvin hölköteltiin meneen ja kun isännän silmä vältti pysähdyttiin tankkaan vettä. Iain itsehän on viisissäkymmenissä oleva mies, joka vieläkin juoksee kun gaselli ja hänellä on lukuisia juoksumeriittejä sekä potkunyrkkeilyn Australian mestaruus.

Urheilun jälkeen köröteltiin vanhalla lava-autolla Mount Me:hin, jossa Iain asustelee kahden koiransa kanssa. Me päästiin majoittautumaan asuintalon pihapiirissä olevaan mökkiin. Mökit ei ole täällä niin tiiviisti rakennettuja kuin koto-Suomessa, joten paikallisen eläimistön tuntien päätettiin nukkua valot päällä. Kaikki meni ihan hyvin yhtä aamua lukuunottamatta, kun mökkiimme tuli tervehtiin tämän näköinen karvainen otus.

No onneksi Iain oli hankkinut meille ötökkä-sumutteen ja sitä tähän kaveriin menikin ainakin puoli pulloa! Kun oltiin eliminoitua uhkaava otus, saatiin kuulla että kyseessä on vaaraton vaikkakin iljettävän ruma Huntsman-hämppärilajike. Tosin se on ollut osallisena monen ihmisen kuolemaan, muttei myrkyllisyytensä vuoksi, vaan siksi, että ihmiset ovat nähneet hämähäkin autoa ajaessaan, pelästyneet ja ajaneet kolarin. Muuten suuremmat elukat pysyivät onneksi mökin ulkopuolella, vaikkakin pihapiirissä nähtiin pari käärmettä.

Meidän mökki

Toinen koirista nukkui yöt aina mökin terassilla vartiossa

Elukoita lukuunottamatta elämä Iainin luona oli melko leppoisaa. Oltiin mukana auttamassa Iainin töissä eli erinäisissä remonttikohteissa. Työ koostui mm. maalaamisesta, hiomisesta, kittaamisesta jne. Joskus tehtiin pitkiä päiviä, jolloin saatiin myös vähän taskurahaa. Toisinaan taas tehtiin hommia Iainin kotona mm. ikkunan pesua, nurmikon leikkuuta.. Ja toisinaan Iain päätti ettei lähdetäkään töihin, vaan samoilemaan metsikköön. Iltaisin syötiin hyvin ja viideltä oli aina olutaika, jolloin piti rentoutua yhden ölppösen voimin.

Maisemat oli hienot

Sateisen kävelyretken päätteeksi jaloista löytyi 5 iilimatoa

Rauhaa häiritsi vain parina viikonloppuna vierailleet lapset, joita Iainille oli siunaantunut neljä kappaletta. Harvinaisen villit lapsoset pitivät huolen siitä, ettei aika käynyt pitkäksi. Lasten kanssa mm. pelattiin krikettiä, leivottiin pitsaa ja harrastettiin kotiseutumatkailua ympäri kyliä. Viimeisenä sunnuntaina oli myös juoksukilpailu, jonne lähdettiin lapsikatraan kanssa. Valtsukin pääsi juoksemaan Suomea maailmakartalle osallistumalla 3 kilometrin kisaan. Valtsu juoksi yhdessä Ianin ja hänen 9-vuotiaan pojan kanssa ja tuli maaliin yllättäen parhaana suomalaisena.

Krikettiä

Puistoissa on ilmaisia kaasugrilleja kokkailuun.

Nicole Kidman ja Keith Urban asuivat lähes naapurissa

Tarvittiin kuitenkin epätoivoisesti internettiä, jotta pysyttäisiin tekemään loppumatkan suunnitelmat valmiiksi. Iainin edelliseltä asukilta saatiin kuulla halvasta majoitusvaihtoehdosta kommuunissa Mooloolaba-nimisessä kylässä. Tasan kaksi viikkoa oltuamme Iainin hoivissa, hän kyyditsi meidät tähän idylliseen merenrantakohteeseen. Uudessa kimppakämpässä meillä on internet ja kaikki mukavuudet. Kämppiksinä itse omistaja Dominic (joka asuu talon autotallissa), Travis (the puhekone) ja Annie Ianin ex-asukki (asuu autossaan talon pihassa). Kämppikset ovat loistavia ja oltaisiin viihdytty täällä varmasti kauemminkin ellei loppumatkan aikataulu olisi niin tiukka. Päivät ovat menneet paljolti rannalla, kokkaillessa ja matkasuunnitelmia tehden. Käytiin me yksi päivä myös Dominicin kanssa kuuntelemassa Bluesia paikallisessa pubissa! Jokainen kommuunin asukeista vaikuttaa olevan musiikki-ihmisiä henkeen ja vereen. Milloin kuuluu kitaran soittoa, milloin kaiuttimista raikaa eri artistien sävelmät. Leppoisaa meininkiä!

Valtsu osti skeittilaudan. 

Matkaa on kuitenkin jatkettava. Loppu reissun suunnitelmat ovat siis seuraavat. Huomenna (torstaina) lähdetään körötteleen bussilla kohti Airlie Beachia. Matkaan taittuu vaivaiset 18 tuntia ja yö meneekin siinä huomaamatta (jälleen pelkkää säästöä). Itse kohteesta ollaan varattu hostelli yhdeksi yöksi ja sen jälkeen odottaa meidän Aussimatkan kohokohta: purjehdus Whitsundaysilla ja suuri valliriutta. Ei olla vielä varmoja päästäänkö sukeltamaan vai joudutaanko tyytymään snorklailuun. Riippuu siitä kuinka moni meidän paatista haluaisi myös sukeltamaan. Mutta toivotaan parasta! Risteilyn jälkeen ollaan vielä pari yötä Airlie Beachilla, jonka jälkee harjoitetaan taas istumalihaksia köröttelemällä Brisbaneen. Muutama yö luultavasti pyöritään siellä ja sitten 20.4 matka jatkuu Gold Coastilta lentäen kohti Thaimaan Krabia (Thaimaan kautta lentäminen on paljon halvempaa, joten on ihan perusteltua ottaa vielä pieni thaimaan loma tähän vaiheeseen). Muutamassa viikossa meidän olisi tarkoitus saada itsemme Bangkokiin, josta lennetään 13.5 rakkaan Finskin siivillä koto-Suomeen. Kotona siis nähdään ennenkun huomaattekaan!