Tänään pärähti käyntiin toiseks
viimenen kouluviikko. Sen jälkeen on vielä loppukokeet ja
päätösjuhla. Sitten on homma meidän osalta pulkassa täällä
Balin päässä. Joulua juhlitaan vielä Balilla. Ihan kaksistaan
meidän ei tarvitse juhlapyhiä vietellä, sillä Vilma ja Sakke
saapuu tänne reilun viikon päästä! Kivaa! :)
Kuitenkin, koska täällä Balilla ei
mitään ihmeempiä ole tapahtunut, palataan vielä meidän Vietnamin
matkaan. Puolitoistaviikkoa takaperin pakattiin kimpsut ja kampsut
lähdettiin matkaan kohti surullisenkin kuuluisaa Vietnamia.
Matkatovereiksi lähti villalaisista Samu, Mari, Joni ja Anna. Koska
pojille oli annettu suunnitteluvaltuudet (ja koska matkabudjetti on
niukahko), oli ensimmäisenä majapaikkana Singaporen lentokenttä.
Loppuenlopuksi kenttä ei kuitenkaan ollut yhtään hassumpi
yöpymispaikka, sillä tekemistä olisi ollut vaikka kuinka,
mainittakkoon mm. elokuvateatteri, kiertoajelu Singaporen
keskustassa, perhospuisto sekä lukuisat kaupat ja kuppilat. 16
tunnin vaihtoaika kului lopulta nopeasti nukkuen ja erilaisissa
aktiviteeteissa.
 |
| Singaporessa |
Perjantaina illansuussa oltiin vihdoin
perillä Ho Chi Minh Cityssä (ent. Saigon), josta jatkettiin vielä
autokyydillä noin viisi tuntia kohti pohjoista ja lopullista
määränpäätä Muinea. Oltiin onneksi tilattu auto jo ennakolta
hakemaan meidän suoraan lentokentältä, koska matkaväsymys alkoi
siinä vaiheessa jo hieman painaa. Hotellilla oltiin yhdentoista
jälkeen illalla ja painuttiin suoraan nukkumaan.
Muinessa vietettiin matkan ensimmäiset
viisi yötä. Se on pienen kalastajakylän viereen muodostunut
turistialue, jossa on hienot rannat ja maisemat. Oma hotellimme Muine
Hills 2 oli pääkadulta muutama sata metriä poispäin pienen
kukkulan päällä. Ensimmäisenä päivänä vietettiin Jonin 22 v
synttäreitä. Syötiin ja juotiin hyvin hotellin
ravintolassa, joka tripadvisorissa oli arvioita koko Muinen
parhaaksi. Ruuan päätteksi hotelli tarjosi synttärisankarille
vielä kakun onnittelulaulun saattelemana.
 |
| Synttärisankari sai lahjaks tyylikkään hatun |
Yhtenä päivänä vuokrattiin auto
kuljettajineen ja lähdettiin tutustumaan Muinen kuuluisiin
hiekkadyyneihin. Matkan aikana saatiin tutustua myös paikalliseen
poliisitoimintaan, kun tiensivussa seisonut pollari pysäytti auton
ilman mitään syytä. Kuski käveli tyynesti ulos autosta, antoi
poliisimiehellä 200 000 dongia (n. 7€) ja matka saattoi taas
jatkua. Hiekkadyyneillä vuokrattiin mönkijä, jolla päästiin
ajeleen pitkin dyynejä.
 |
| Ranta täynnä kalastusaluksia |
 |
| Huoltotauko |
Valtteri, Samu ja Joni kävivät
kokeilemassa myös paikallista erikoisuutta, strutsilla
ratsastamista. Pelottavan kokoinen lintu ja epätasaista kyytiä,
mutta kaikki selvisivät kyydistä ilman haavereita.
Erikoisin illallinen syötiin
toiseksiviimeisenä iltana, jolloin tarjolla oli paistettua
krokotiilia ja strutsia. Molemmat olivat erittäin maukkaita,
ehdottomasti kokeilemisen arvoisia!
 |
| Vaaleampi liha krokotiilia ja tummempi strutsia |
Keskiviikkoaamuna lähdettiin bussilla
takaisin Ho Chi Minh Cityyn, jossa oltiin matkan viimeiset kolme yötä.
Oltiin varattu hostelli jo ennakolta paikalliselta reppureissaajien
suosimalta alueelta, joka osoittautuikin oivaksi valinnaksi. Lähellä
oli erittäin paljon halpoja ruoka- ja juomapaikkoja (halvin
oluttuoppi katuravintolassa 7000 dongia= 25 senttiä) ja keskustan
nahtävyydet ja ostospaikat olivat kävelymatkan päässä.
 |
| Iltapalaks sammakonreitta ja pullo paikallista |
Torstaille varattiin matka Cu Chi
tunneleille. Vietnamin sodan aikaan Vietkongin sotilaat asuivat
tunneleissa ja pystyivät niitä pitkin liikkumaan paikasta toiseen.
Tunneliverkosto oli pisimmillään yli 200 km, mutta nykyään suurin
osa on jo tuhoutunut. Oppaana toimi itsekin sodan kokenut ja sen
jälkeen useamman vuoden vankilassa istunut veteraani, joten
mielenkiintoisia tarinoita riitti. Tunneleissa ryömimistä saivat
myös halukkaat itse kokeilla. Alkuun pysähdyttiin paikalle, jossa
tunneli alkuperäisen kokoinen, eikä varta vasten turisteille
rakennettu ja laajennettu versio. Valtteri, Joni ja Samu ryömivät
oppaan suosittelusta tunneliin. Tunnelissa mahtui juuri ja juuri
kulkemaan konttaamalla eteenpäin, kääntymään ei olisi mahtunut.
Valoina toimi yksi otsalamppu ja yksi kännykän valo. Katossa oli
lepakoita, ilma oli tunkkainen ja kuuma. Opas antoi lähtiessa
ohjeeksi, että ensimmäisestä risteyksestä oikealle ja toisesta
vasemmalle niin löydätte suorinta reittiä pois, muuten joutuu
kulkemaan pitkän matkan ennen poispääsyä. Matkan aikana tuli
pientä epäselvyyttä ja neuvottelua siitä, mikä lasketaan
risteykseksi, joten pientä tunnelman kiristymistä oli jo
havaittavissa ennen kuin onneksi löydettiin oikea reitti ja
ulospääsy. Yllättävän ahdistava kokemus, mutta samalla myös
avartava.
 |
| Oppaan jalkojenjuuressa tunnelin sisäänkäynti naamioituna |
 |
| Aikasemmin ihmiset on tainnu olla hoikempia |
Alueella oli paljon muutakin sotaan
liittyvää näytillä kuin pelkät tunnelit. Esillä oli mm.
jenkkien tuhottu panssarivaunu, vietkongin sotilainen tekemiä ansoja
ja erilaisia pommeja. Kierroksen aikana saivat myös halukkaat ostaa
ammuksia ja kokeilla ampumista erilaisilla aseilla. Valtteri ja muut
pojat kävivät ampumassa AK-47:lla.
 |
| Booby traps |
 |
| Special Ops |
Takaisin kaupunkiin palattuamme
täydennettiin vielä päivä käymällä sotamuseossa. Näytillä
oli järkyttäviä kuvia sodasta ja kemiallisten aseiden
aiheuttamista vammoista. Kuvia katsellessa olisi hävettänyt olla
amerikkalainen.
 |
| Suomikin oli edustettuna |
Seuraava päivä vietettiin hieman
leppoisammissa tunnelmissa kaupunkia ja kauppoja kierrellen. Käytiin
mm. Bitexco Financial Towerin (kaupungin korkein rakennus) 52 kerroksessa oluella ja maisemia ihailemassa.
Kotimatka sujui ilman kommelluksia ja
päästiin turvallisesti takaisin Balille lauantain iltana.
Täällä on jo aloitettu
joulualennusmyynnit, joten pari viime päivää on kierrelty kauppoja
ja jotain on myös tullut osteltuakin :)
