Viet Nam

Tänään pärähti käyntiin toiseks viimenen kouluviikko. Sen jälkeen on vielä loppukokeet ja päätösjuhla. Sitten on homma meidän osalta pulkassa täällä Balin päässä. Joulua juhlitaan vielä Balilla. Ihan kaksistaan meidän ei tarvitse juhlapyhiä vietellä, sillä Vilma ja Sakke saapuu tänne reilun viikon päästä! Kivaa! :)

Kuitenkin, koska täällä Balilla ei mitään ihmeempiä ole tapahtunut, palataan vielä meidän Vietnamin matkaan. Puolitoistaviikkoa takaperin pakattiin kimpsut ja kampsut lähdettiin matkaan kohti surullisenkin kuuluisaa Vietnamia. Matkatovereiksi lähti villalaisista Samu, Mari, Joni ja Anna. Koska pojille oli annettu suunnitteluvaltuudet (ja koska matkabudjetti on niukahko), oli ensimmäisenä majapaikkana Singaporen lentokenttä. Loppuenlopuksi kenttä ei kuitenkaan ollut yhtään hassumpi yöpymispaikka, sillä tekemistä olisi ollut vaikka kuinka, mainittakkoon mm. elokuvateatteri, kiertoajelu Singaporen keskustassa, perhospuisto sekä lukuisat kaupat ja kuppilat. 16 tunnin vaihtoaika kului lopulta nopeasti nukkuen ja erilaisissa aktiviteeteissa.

Singaporessa

Perjantaina illansuussa oltiin vihdoin perillä Ho Chi Minh Cityssä (ent. Saigon), josta jatkettiin vielä autokyydillä noin viisi tuntia kohti pohjoista ja lopullista määränpäätä Muinea. Oltiin onneksi tilattu auto jo ennakolta hakemaan meidän suoraan lentokentältä, koska matkaväsymys alkoi siinä vaiheessa jo hieman painaa. Hotellilla oltiin yhdentoista jälkeen illalla ja painuttiin suoraan nukkumaan.

Muinessa vietettiin matkan ensimmäiset viisi yötä. Se on pienen kalastajakylän viereen muodostunut turistialue, jossa on hienot rannat ja maisemat. Oma hotellimme Muine Hills 2 oli pääkadulta muutama sata metriä poispäin pienen kukkulan päällä. Ensimmäisenä päivänä vietettiin Jonin 22 v synttäreitä. Syötiin ja juotiin hyvin hotellin ravintolassa, joka tripadvisorissa oli arvioita koko Muinen parhaaksi. Ruuan päätteksi hotelli tarjosi synttärisankarille vielä kakun onnittelulaulun saattelemana.

Synttärisankari sai lahjaks tyylikkään hatun

Yhtenä päivänä vuokrattiin auto kuljettajineen ja lähdettiin tutustumaan Muinen kuuluisiin hiekkadyyneihin. Matkan aikana saatiin tutustua myös paikalliseen poliisitoimintaan, kun tiensivussa seisonut pollari pysäytti auton ilman mitään syytä. Kuski käveli tyynesti ulos autosta, antoi poliisimiehellä 200 000 dongia (n. 7€) ja matka saattoi taas jatkua. Hiekkadyyneillä vuokrattiin mönkijä, jolla päästiin ajeleen pitkin dyynejä.

Ranta täynnä kalastusaluksia

Huoltotauko

Valtteri, Samu ja Joni kävivät kokeilemassa myös paikallista erikoisuutta, strutsilla ratsastamista. Pelottavan kokoinen lintu ja epätasaista kyytiä, mutta kaikki selvisivät kyydistä ilman haavereita.

Erikoisin illallinen syötiin toiseksiviimeisenä iltana, jolloin tarjolla oli paistettua krokotiilia ja strutsia. Molemmat olivat erittäin maukkaita, ehdottomasti kokeilemisen arvoisia!

Vaaleampi liha krokotiilia ja tummempi strutsia

Keskiviikkoaamuna lähdettiin bussilla takaisin Ho Chi Minh Cityyn, jossa oltiin matkan viimeiset kolme yötä. Oltiin varattu hostelli jo ennakolta paikalliselta reppureissaajien suosimalta alueelta, joka osoittautuikin oivaksi valinnaksi. Lähellä oli erittäin paljon halpoja ruoka- ja juomapaikkoja (halvin oluttuoppi katuravintolassa 7000 dongia= 25 senttiä) ja keskustan nahtävyydet ja ostospaikat olivat kävelymatkan päässä.

Iltapalaks sammakonreitta ja pullo paikallista 

Torstaille varattiin matka Cu Chi tunneleille. Vietnamin sodan aikaan Vietkongin sotilaat asuivat tunneleissa ja pystyivät niitä pitkin liikkumaan paikasta toiseen. Tunneliverkosto oli pisimmillään yli 200 km, mutta nykyään suurin osa on jo tuhoutunut. Oppaana toimi itsekin sodan kokenut ja sen jälkeen useamman vuoden vankilassa istunut veteraani, joten mielenkiintoisia tarinoita riitti. Tunneleissa ryömimistä saivat myös halukkaat itse kokeilla. Alkuun pysähdyttiin paikalle, jossa tunneli alkuperäisen kokoinen, eikä varta vasten turisteille rakennettu ja laajennettu versio. Valtteri, Joni ja Samu ryömivät oppaan suosittelusta tunneliin. Tunnelissa mahtui juuri ja juuri kulkemaan konttaamalla eteenpäin, kääntymään ei olisi mahtunut. Valoina toimi yksi otsalamppu ja yksi kännykän valo. Katossa oli lepakoita, ilma oli tunkkainen ja kuuma. Opas antoi lähtiessa ohjeeksi, että ensimmäisestä risteyksestä oikealle ja toisesta vasemmalle niin löydätte suorinta reittiä pois, muuten joutuu kulkemaan pitkän matkan ennen poispääsyä. Matkan aikana tuli pientä epäselvyyttä ja neuvottelua siitä, mikä lasketaan risteykseksi, joten pientä tunnelman kiristymistä oli jo havaittavissa ennen kuin onneksi löydettiin oikea reitti ja ulospääsy. Yllättävän ahdistava kokemus, mutta samalla myös avartava.

Oppaan jalkojenjuuressa tunnelin sisäänkäynti naamioituna

Aikasemmin ihmiset on tainnu olla hoikempia

Alueella oli paljon muutakin sotaan liittyvää näytillä kuin pelkät tunnelit. Esillä oli mm. jenkkien tuhottu panssarivaunu, vietkongin sotilainen tekemiä ansoja ja erilaisia pommeja. Kierroksen aikana saivat myös halukkaat ostaa ammuksia ja kokeilla ampumista erilaisilla aseilla. Valtteri ja muut pojat kävivät ampumassa AK-47:lla.

Booby traps

Special Ops

Takaisin kaupunkiin palattuamme täydennettiin vielä päivä käymällä sotamuseossa. Näytillä oli järkyttäviä kuvia sodasta ja kemiallisten aseiden aiheuttamista vammoista. Kuvia katsellessa olisi hävettänyt olla amerikkalainen.

Suomikin oli edustettuna

Seuraava päivä vietettiin hieman leppoisammissa tunnelmissa kaupunkia ja kauppoja kierrellen. Käytiin mm. Bitexco Financial Towerin (kaupungin korkein rakennus) 52 kerroksessa oluella ja maisemia ihailemassa.

Kotimatka sujui ilman kommelluksia ja päästiin turvallisesti takaisin Balille lauantain iltana.

Täällä on jo aloitettu joulualennusmyynnit, joten pari viime päivää on kierrelty kauppoja ja jotain on myös tullut osteltuakin :)