Melkein pari viikkoo on taas
pyörähtäny, eikä nyt voi edes syyttää kiireitä. Ollaan tässä
otettu melkoisen lungisti ja tehty aina mitä on milloinkin
huvittanut. Työnhakukin on vähän jäänyt, kun todettiin, että on
mahdotonta saada mitään vain pariksi viikoksi. Ollaan myös
seurattu meidän kämppiksien aussi-britin miehen ja ranskalaisen
naisen työnhakua sivusta, eikä hekään ole aktiivisuudesta ja
täydellisestä englanninkielestä huolimatta saaneet mitään.
Ajateltiin sitten Sydneyssä alkaa todenteolla etsimään töitä,
kun sillon meillä on paremmin aikaa niitä tehdäkin.
Sitten pitäisi vielä miettiä, että
millä kulkuvälineellä aiotaan tätä suurtakin suurempaa mannerta
reissata. Ollaan alettu jopa pohtimaan sellasta vaihtoehtoa, että
hankittaisiin pieni pakettiauto, johon on rakennettu taakse nukkuma-
sekä keittotila. Sellaisia täällä vaikuttaa olevan monilla
reissaajilla ja luultavasti pidemmän päälle sellainen tulisi myös
halvemmaksi kuin bussi/juna/lentokone -kyydit + hostellimajoitus.
Kuuleman mukaan täällä on paljon ilmaisia leirintäpaikkoja,
joissa on mahdollista yöpyä autolla. Lisäksi mahdollista
työnsaantia kaupunkialueen ulkopuolelta helpottaisi huomattavasti
se, että on oma kulkuneuvo. Toisaalta on mahdollista, että semmonen
vanha paku laukeaa heti kättelyssä ja siihen sitten luultavasti
tyssäisi koko reissu. No, mutta katsellaan ja mietiskellään!
Niinkuin ollaan tässä taas
pariviikkoa tehtykin, mutta paljon ollaan taas näetty ja koettu! Nyt
ollaan pääasiassa keskitytty ilmaisiin/halpoihin aktiviteetteihin,
koska budjetti on aika rajallinen. Heti ekana viikonloppuna päästiin
tutustumaan aussilaiseen barbeque-kulttuuriin kun meidän kämppis
järjesti sellaiset meidän takapihalla. Vieraiksi saapui kämppiksen
kavereita, vuokraemäntä ja -isäntä sekä heidän muita
vuokralaisia. Jotain suomalaista kun oli saatava, niin tehtiin iso
kippo perunasalaattia, joka näytti maistuvan myös täällä päin
maailmaa. Vaikka eipä se aussilainen grillikulttuuri näyttänyt
paljon eroavan suomalaisesta: ruokaa oli yllin kyllin ja se
huuhdottiin kurkusta alas oluen avulla. Ihmisiä oli eri puolilta
maailmaa mm. Kanadasta, Briteistä, Irlannista, Saksasta.. Kerrankin
oltiin kuitenkin ainoot suomalaiset! Suomalaisista puheenollen
seuraavana päivänä mentiinkin uuden suomalaisen tuttavuutemme
barbeque-juhliin. Siellä oli jo astetta kovempi meno ja paljon myös
paikallisia juhlimassa Australia-päivää. Valitettavasti yhtään kuvia ei grilli-illoista huomattu ottaa..
No, ollaan me muutakin täällä tehty
kun grillattu. Nimittäin sivistetty itseämme erinäisissä
museoissa. Yksi päivä käväistiin Australian Centre for
Contemporary Art- nimisessä paikassa. Siellä pyöri mitä
kummallisempia videoita eri huoneissa. Kaipa se sitten taidetta oli,
vaikkakaan niistä harvoin mitään sisällöllistä punasta lankaa
oli löydettävissä. Tai ehkä se sitten juuri siksi oli taidetta?
Jokatapauksessa seuraava museo olikin
jo enemmän meidän makuun, nimittäin Melbourne Museum, joka on
suurin museo eteläisellä pallon puoliskolla. Paljon siellä olikin
erilaista ihmeteltävää. Museo oli jaettu erilaisien
teemakokonaisuuksien alle, omat alueensa oli mm. Melbournen
historiasta, mielestä ja kehosta, maapallon eläimistä,
merenelävistä sekä aborginaaleista. Päästiin vielä
museokompleksiin ilmaiseksi kansainvälisillä opiskelijakorteilla!
Siellä vierähti monta tuntia ja oltaisiin voitu kauemminkin olla,
ellei paikkaa olisi suljettu. Reissuvihko suosittelee! :)
Museomaratoonimme viimeinen kohde oli
National Gallery of Victoria, jossa oli perinteisempää taidetta,
maalauksia ja veistoksia, mutta myös nykytaidetta. Suomalainen
muotoilukin oli edustettuna, tuli heti kotoinen fiilis :)
Kuva-arvoitus: Tunnistatko suomalaisen? ;)
Melbourne on urheiluhullu kaupunki,
joten eilen lähdettiin katsastamaan Australian kansallislajia
krikettiä. Krikettiotteluita on eri pituisia:
pisimmät/arvostetuimmat kestävät viisipäivää ja lyhyimmät
kolmisen tuntia. Valittiin nyt näin alkuun näistä vaihtoehdoista
jälkimmäinen. Ennakko käsityksistä huolimatta krikettiä oli
yllättävän mukava seurata, kun oltiin otettu säännöistä selvää
etukäteen. Ottelu pelattiin maailman kymmeneksi suurimmalla
stadionilla Melbourne Cricket Groundilla, joten jo se itsessään oli
nähtävyys. Stadionille olisi mahtunut n. 100 000 ihmistä, mutta
edellisviikonloppuna ollut maaottelu oli luultavasti verottanut
yleisöä ja paikalle oli saapunut vain 12 500. Syynä saattoi olla
myös kylmä sää, joka teki kokemuksesta vähän epämiellyttävän,
sillä asteita oli ”vain” +19 (johon ei tietenkään osannut
varautua kun edellispäivinä mittari oli huidellut +40). Hieno ilta
jokatapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti