Torstaiaamu valkeni pilvisenä, mutta
päätettiin silti urheasti lähteä skoottereilla kohti Tulambenia.
Matkaan lähti meidän lisäksi villalaisista Joni, Anna, Samu ja
Mari sekä ulkomaalaisvahvistuksina Johan ja Martin. Ensimmäisen
kerran eksyttiin jo noin 10 km jälkeen, mutta loppu sujui yhtä
rengasrikkoa lukuunottamatta paremmin. Noin 100 km matkaan meni
yhteensä viisi tuntia, joten vauhtiennätyksiä ei tällä kertaa
rikottu. Maisemat oli kuitenkin mahtavat: kukkuloita, viidakkoa,
riisipeltoja ja meri (+ nyrkinkokoisia hämähäkkejä).
|
Taukopaikalla oli puitteet kunnossa |
Perillä meitä odotti pieni
sukelluskeskus, jonka tiloihin päästiin majottautumaan. Heti
ensitöiksi saatiin paperilappusia täytettäväksi, koskien mm.
terveydentilaa. Sitten soviteltiin sukellusvarusteita seuraavaa
päivää varten. Ilta meni rentoutuessa porukalla hyvän ruuan
merkeissä. Tulambenin kun ei varsinaisesti ole mikään
viihdekeskittymä. Eniten ihmisiä taitaa olla vedenalla. Mentiin
aikaisin nukkumaan, sillä torstaiaamu alkoi varhain...
Klo 5.30 pärähti Valtsun herätyskello
soimaan (aikamoinen suoritus lomalla). No, aivan turhaan ei näin
aikanen herätys ollut, vaan oli ensimmäisen sukelluksen aika.
Valtsu suoritti Advanced Open Water Diver-kurssin, johon kuului
yhteensä viisi sukellusta. Anna oli jo aiemmin suorittanut kyseisen
kurssin, joten Valtsu sai opettajan lisäksi toisenkin
sukelluskaverin mukaansa. Ennen kymmentä oli kaksi ensimmäistä jo
suoritettu ja päivä aikaa lepäillä yösukellusta varten. Tulamben
on listattu maailman 50 parhaan sukelluskohteen joukkoon, joten
nähtävää veden alla riitti. Tunnetuimpana Yhdysvaltain armeijan
kuljetusalus USS Liberty, jonka Japanin armeijan sukellusvene upotti
vuonna 1942.
Lauran päivä alkoi hieman
armeliaammin noin kello 10 ensimmäisillä harjoituksilla.
Tarkoituksena oli suorittaa Open Water Diver-kurssi, joka pätevöittää
sukeltamaan 18 metrin syvyydessä. Kurssille osallistuivat myös
Joni, Martin ja Johan. Ensimmäiset harjoitteet tehtiin
uima-altaassa, jolloin opeteltiin mm. tyhjentämään maski veden
alla, jakamaan ilmaa sukelluskaverille ja muita perustaitoja.
Ensimmäinen merisukelluskin päästiin tekemään samana päivänä.
Oli mahtavaa nähdä merenalaista maailmaa, jota aiemmin oli nähnyt
vain televisioista: erivärisiä kaloja, koralleja.. Merisukelluksen
jälkeen oli luvassa vielä toinen allasharjoitus, jolloin
vahvistettiin jo aiemmin opittuja taitoja ja opittiin uusia. Pimeän
tultua Valtsu ja Anna lähtivät yösukellukselle. Pelkän
taskulampun valon kanssa sukeltaminen oli alkuun hieman kuumottavaa,
mutta siihen tottui nopeasti. Yöllä pystyi näkemään paljon
eläimiä, jotka päivisin ovat piilossa, kuten erilaisia rapuja.
|
Taskulamput, check |
Lauantaina Valtsu aloitti aamun jälleen
aikaisin ensimmäisellä sukelluksella. Aamupalan jälkeen oli vielä
viimeinen sukellus, josta tulikin varsin mielenkiintoinen. Meressä
oli todella kova virtaus, jonka takia liikkumiseen joutui käyttämään
runsaasti energiaa ja ilma kului nopeasti. Lähdettiin nousemaan
takaisin pintaan hieman yli 30 m syvyydestä, jolloin Valtterin ilma
oli jo varsin lopussa. Onneksi ohjaajalla oli vielä ilmaa jäljellä
ja nousu tapahtuikin vararegulaattorin varassa. Ei tilanne
varsinaisesti ollut vaarallinen, mutta tulipahan harjoiteltua taitoja
autenttisissa olosuhteissa :)
Lauralla oli kaksi merisukellusta,
joista ensimmäisessä kerrattiin edellispäivän harjoitteita
meressä. Jälkimmäisessä sukelluksessa päästiin ihailemaan
merimaisemia Drop off-nimiseen sukelluspaikkaan, jossa oli syvälle
merenpohjaan ulottuva koralliseinämä täynnä merenelämää (+
muita sukeltajia). Illallakaan ei kerennyt täysin rentoutumaan,
sillä täytyi lukea kokeeseen, joka kuului kurssiin.
|
Sukellusopen lasien läpi katsottuna, homma hallussa? |
|
Lion fish |
Sunnuntaina Lauralla oli vielä kaksi
sukellusta, joiden jälkeen oli loppukokeen aika. Kaikki läpäisivät
testin mallikkaasti. Kahden aikaan päästiin aloittamaan kotimatka,
joka meni ongelmitta yhtä sadekuuroa ja loppumatkan pientä
eksymistä lukuunottamatta.
|
Tuoreet Open Water Diverit |