Apa kabar?

Baik-baik, saja. Tänne kuuluu siis vain hyvää. Maanantaina oli ensimmäinen koulupäivä. Lähdettiin hyvissä ajoin aamulla liikkeelle ja oltiin koululla 45 min liian aikaisin. Päivän aikana esiteltiin yliopistoa ja tulevia opettajia sekä kerrottiin opiskelusta ja elämisestä Balilla. Meidän vaihto-ohjelma on nimeltään BIPAS eli Bali International Program on Asian Studies. Yhteensä opiskelijoita on 98, joista puolet on suomalaisia.

Koulun jälkeen ajeltiin takaisin kämpille. Matkalla poikettiin automaatilla nostamassa 14 milj. rupiaa, koska villan vuokrannut välittäjä oli luvannut illalla poiketa hakemassa kahden ensimmäisen kuukauden vuokran. Indonesiassa suurin seteli on arvoltaan 100 000 rupiaa (noin 7 €), joten rahoista kertyi mukavahko kasa. Raskaan koulupäivän jälkeen rentouduttiin hetki uima-altaalla, jonka jälkeen lähdettiin villaporukalla rannalle. Aallot olivat kuitenkin liian suuria surffaukseen, joten jouduttiin tyytymään uimiseen, auringon ottoon, ja olueen rantabaarissa. Illallinen tilattiin tällä kertaa kotiin läheisestä ravintolasta. Ruoat kävi tuomassa itse ravintolan omistaja, joka lupasi että jatkossa saadaan 10% alennus koska ollaan opiskelijoita. Muutenkin hinnat ainakin suomalaisella mittapuulla ovat kohtuullisia (n. 2-3€ annos).

Tiistain orientaatiosessio alkoi trooppistentautien luennolla. Täällä kun muun muassa hygieniataso on alhaisempi kuin länsimaissa, niin liikkeellä on jos jonkinmoista pöpöä ja parasiittia. Ennen matkaan lähtöä otettiin rokotteita melkonen läjä (japanin aivotulehdus, B-hepatiitti, lavantauti), mutta ainakin yksi jäi uupumaan, rabiesrokote. Kaduilla kuljeskelee paljon koiria ja vaikka rabieksen pitäisi olla ”hallinnassa”, on vaara aina olemassa (apinat ovat vielä oma lukunsa). Muutama vuosi sitten rabiesepidemiassa kuoli Balilla yli 130 ihmistä. Lisäksi Indonesiassa ei ole rabieksen vasta-ainetta saatavilla, joten pureman sattuessa joutuisi lentämään Singaporeen. Lääke pitää saada viimeistään 24 tunnin kuluessa puremasta, joten pienemmillä saarilla seikkaillessa voisi tulla kiire. Ensi maanantaina siis taas piikille.

Iltapäivällä käytiin tutustumassa Seeds of Hope-lastenkotiin. Siellä asuu yli 60 orpoa tai köyhistä perheistä tulevaa lasta. Kaikille lapsille yritetään järjestää rahat yliopistokoulutukseen, jotta köyhyyskierre saataisiin katkaistua. Meille oli järjestetty musiikkiesitys, jonka jälkeen lapset esittelivät taloa.

Normaalisti meillä on koulua ma-ke klo 9.00-12.40, ja usein torstaisin on lisäksi excursio tai workshop. Koulupäivän jälkeen on siis vielä hyvin aikaa muille harrastuksille. Orientaatiopäivien vuoksi tällä viikolla meillä on normaalia koulua ke-pe. Ollaan opiskeltu jo indonesian kieltä parin eri opettajan johdolla, Aasian taloutta sekä Indonesian kulttuuria. Keskiviikkona meille kävi myös puhumassa Suomen suurlähetystön edustaja, joka kertoi mm. mitä tehdä jos passi katoaa, millaisia vaaroja voi olla jne. Koulupäivien jälkeen ollaan käyty shoppailemassa kouluvaatteita ja vähän myös muita riepuja. Koulussa kun on pukeuduttava niin, että olkapäät, polvet ja varpaat ovat peitettyinä.

Muita harrastuksia?

Viikonloppuna luvassa kaksipäiväiset Ice breaking-partyt, mutta niistä myöhemmin! Selamat malam!