Pinnan alla

Torstaiaamu valkeni pilvisenä, mutta päätettiin silti urheasti lähteä skoottereilla kohti Tulambenia. Matkaan lähti meidän lisäksi villalaisista Joni, Anna, Samu ja Mari sekä ulkomaalaisvahvistuksina Johan ja Martin. Ensimmäisen kerran eksyttiin jo noin 10 km jälkeen, mutta loppu sujui yhtä rengasrikkoa lukuunottamatta paremmin. Noin 100 km matkaan meni yhteensä viisi tuntia, joten vauhtiennätyksiä ei tällä kertaa rikottu. Maisemat oli kuitenkin mahtavat: kukkuloita, viidakkoa, riisipeltoja ja meri (+ nyrkinkokoisia hämähäkkejä).

Taukopaikalla oli puitteet kunnossa

Perillä meitä odotti pieni sukelluskeskus, jonka tiloihin päästiin majottautumaan. Heti ensitöiksi saatiin paperilappusia täytettäväksi, koskien mm. terveydentilaa. Sitten soviteltiin sukellusvarusteita seuraavaa päivää varten. Ilta meni rentoutuessa porukalla hyvän ruuan merkeissä. Tulambenin kun ei varsinaisesti ole mikään viihdekeskittymä. Eniten ihmisiä taitaa olla vedenalla. Mentiin aikaisin nukkumaan, sillä torstaiaamu alkoi varhain...

Klo 5.30 pärähti Valtsun herätyskello soimaan (aikamoinen suoritus lomalla). No, aivan turhaan ei näin aikanen herätys ollut, vaan oli ensimmäisen sukelluksen aika. Valtsu suoritti Advanced Open Water Diver-kurssin, johon kuului yhteensä viisi sukellusta. Anna oli jo aiemmin suorittanut kyseisen kurssin, joten Valtsu sai opettajan lisäksi toisenkin sukelluskaverin mukaansa. Ennen kymmentä oli kaksi ensimmäistä jo suoritettu ja päivä aikaa lepäillä yösukellusta varten. Tulamben on listattu maailman 50 parhaan sukelluskohteen joukkoon, joten nähtävää veden alla riitti. Tunnetuimpana Yhdysvaltain armeijan kuljetusalus USS Liberty, jonka Japanin armeijan sukellusvene upotti vuonna 1942.

Lauran päivä alkoi hieman armeliaammin noin kello 10 ensimmäisillä harjoituksilla. Tarkoituksena oli suorittaa Open Water Diver-kurssi, joka pätevöittää sukeltamaan 18 metrin syvyydessä. Kurssille osallistuivat myös Joni, Martin ja Johan. Ensimmäiset harjoitteet tehtiin uima-altaassa, jolloin opeteltiin mm. tyhjentämään maski veden alla, jakamaan ilmaa sukelluskaverille ja muita perustaitoja. Ensimmäinen merisukelluskin päästiin tekemään samana päivänä. Oli mahtavaa nähdä merenalaista maailmaa, jota aiemmin oli nähnyt vain televisioista: erivärisiä kaloja, koralleja.. Merisukelluksen jälkeen oli luvassa vielä toinen allasharjoitus, jolloin vahvistettiin jo aiemmin opittuja taitoja ja opittiin uusia. Pimeän tultua Valtsu ja Anna lähtivät yösukellukselle. Pelkän taskulampun valon kanssa sukeltaminen oli alkuun hieman kuumottavaa, mutta siihen tottui nopeasti. Yöllä pystyi näkemään paljon eläimiä, jotka päivisin ovat piilossa, kuten erilaisia rapuja.

Taskulamput, check

Lauantaina Valtsu aloitti aamun jälleen aikaisin ensimmäisellä sukelluksella. Aamupalan jälkeen oli vielä viimeinen sukellus, josta tulikin varsin mielenkiintoinen. Meressä oli todella kova virtaus, jonka takia liikkumiseen joutui käyttämään runsaasti energiaa ja ilma kului nopeasti. Lähdettiin nousemaan takaisin pintaan hieman yli 30 m syvyydestä, jolloin Valtterin ilma oli jo varsin lopussa. Onneksi ohjaajalla oli vielä ilmaa jäljellä ja nousu tapahtuikin vararegulaattorin varassa. Ei tilanne varsinaisesti ollut vaarallinen, mutta tulipahan harjoiteltua taitoja autenttisissa olosuhteissa :)

Lauralla oli kaksi merisukellusta, joista ensimmäisessä kerrattiin edellispäivän harjoitteita meressä. Jälkimmäisessä sukelluksessa päästiin ihailemaan merimaisemia Drop off-nimiseen sukelluspaikkaan, jossa oli syvälle merenpohjaan ulottuva koralliseinämä täynnä merenelämää (+ muita sukeltajia). Illallakaan ei kerennyt täysin rentoutumaan, sillä täytyi lukea kokeeseen, joka kuului kurssiin.

Sukellusopen lasien läpi katsottuna, homma hallussa?

Lion fish

Sunnuntaina Lauralla oli vielä kaksi sukellusta, joiden jälkeen oli loppukokeen aika. Kaikki läpäisivät testin mallikkaasti. Kahden aikaan päästiin aloittamaan kotimatka, joka meni ongelmitta yhtä sadekuuroa ja loppumatkan pientä eksymistä lukuunottamatta.

Tuoreet Open Water Diverit