Reissussa

Aateltiin tehdä nyt kuvapainotteinen päivitys, koska kukaan ei kuitenkaan jaksaisi lukea montaa sivua tekstiä. Lennettiin siis aluksi Denpasarista Labuan Bajoon. Lentokone oli noin 50 paikkainen potkurikone ja lentoyhtiö joku halvin paikallinen. Vähän kyllä jännitti, kun saatiin käsin kirjoitetut lentoliput ja kukaan ei missään vaiheessa pyytäny esittään edes minkäänlaista henkilöllisyystodistusta. Täällähän lähes kaikki paikalliset lentoyhtiöt on EU:n mustalla listalla (kuten myös meidän Sky Aviation), mutta kaikesta huolimatta päästiin hengissä perille.

Labuan Bajosta siirryttiin venekyydillä pienelle Kanawa- saarelle, jossa vietettiin kolme seuraavaa yötä bale-baleissa. Kyseisissä majoissa ei ole lainkaan kiinteitä seiniä, vaan niiden virkaa toimittaa alasvedettävät bambuverhot. Rajoitetun sähkönsaannin vuoksi ilmastointi ei ollut saarella mahdollista, joten bale-baleissa oli mukavan viileä nukkua ja eivät näköalatkaan hassummat olleet.

Päivät kulutettiin rannalla tai riippumatossa makoillen ja snorklaillen.Vesi oli kirkasta ja päästiin uiskenteleen kilpparin kanssa. Laiturilta nähtiin myös pieniä haita ja merikäärme rantavedessä. Ruokapaikan valintakaan ei tuottanut päänvaivaa, koska saarella oli tasan yksi ravintola.

Muutaman päivän lepoloman jälkeen, jouduttiin palaamaan takaisin Labuan Bajoon, koska saarella ei ollut enää vapaita majapaikkoja. Löydettiin ok hotelli pienen matkan päästä keskustasta ja päästiin nauttimaan ylellisyyksistä, kuten ilmastoinnista ja lämpimästä suihkusta. Samalla loma muuttui astetta aktiivisemmaksi. Ensiksi käytiin päivän retkellä Komodon kansallispuistoon kuuluvalla Rinca-saarella ihmettelessä Komodo-varaaneja. Parin tunnin vaelluksen aikana opas kertoili tarinoita varaaneista mm. kuinka eräästä turistista jäi jäljelle vain aurinkolasit ja lammikko verta. Itse ei kuitenkaan nähty elukoiden edes liikkuvan.

Toinen päivä kulutettiin sukellusretkellä. Ensimmäiselle sukellukselle Batu Bolongissa osallistuttiin molemmat. Nähtiin mm. mureenoita, isoja pallokaloja ja leijonakaloja. Oman mausteensa touhuun toivat alaspäin suuntautuvat merivirtaukset, joiden vuoksi koko sukelluksen ajan täytyi pysytellä dive masterin takana. Valtsu kävi sukeltamassa vielä toisen kerran Manta Pointilla, jossa lähes aina näkyy suuria Mantarauskuja. Onni ei ollut tällä kertaa kuitenkaan suotuinen ja rauskut jäivät löytymättä.

Lähes viikko lomaa oli jo takana ja oli aika suunnata kohti itää. Varattiin liput paikalliseen pikkubussiin ja lähdettiin matkaan aamulla 5.45. Matka seuraavaan kohteeseen Bajavaan ei linnuntietä pitkin ole montaa sataa kilometriä, mutta pikkuruisia serpentiiniteitä vuoristossa ylös alas ajellen matkaan tuhlaantui aikaa yhteensä 10 tuntia. Löydettiin pieni hotelli italialaisten reppureissaajien avustuksella. Tai no, ei tätä ehkä ihan hotellitasoiseksi voi kutsua, vai mitä tykkäätte meidän vessasta?

Nyt ollaan jo seuraavassa kohteessa nimeltä Ende, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla! :)