Elämää maaseudulla

Nyt voitte hyvät lukijat huokaista helpotuksesta. Meitä ei oo kidnapattu eikä elävältä haudattu. Nimittäin nyt me asutaan hippikommuunissa! Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kommuunielämä saa jäädä jo huomenissa, mutta palautteista päätellen olemme nyt tilivelvollisia viime viikkojen tapahtumista. Eiköhän siis aloiteta ihan alusta.

Muutama viikko takaperin siis aloitettiin yhteiselämä Iain-nimisen hepun kanssa. Aloitus oli kirjaimellisesti vauhdikas, sillä suoraan juna-asemalta meidät vietiin paikallisen juoksuseuran harjoituksiin. Ehkä oltiin hakemuksessa (hakemus siis vapaaehtoistöihin ruokaa ja asumusta vastaan) vähän liioiteltu meidän sporttisuutta. No hyvin me siitä selvittiin ”me tehdään omaa reeniä”-lauseen turvin hölköteltiin meneen ja kun isännän silmä vältti pysähdyttiin tankkaan vettä. Iain itsehän on viisissäkymmenissä oleva mies, joka vieläkin juoksee kun gaselli ja hänellä on lukuisia juoksumeriittejä sekä potkunyrkkeilyn Australian mestaruus.

Urheilun jälkeen köröteltiin vanhalla lava-autolla Mount Me:hin, jossa Iain asustelee kahden koiransa kanssa. Me päästiin majoittautumaan asuintalon pihapiirissä olevaan mökkiin. Mökit ei ole täällä niin tiiviisti rakennettuja kuin koto-Suomessa, joten paikallisen eläimistön tuntien päätettiin nukkua valot päällä. Kaikki meni ihan hyvin yhtä aamua lukuunottamatta, kun mökkiimme tuli tervehtiin tämän näköinen karvainen otus.

No onneksi Iain oli hankkinut meille ötökkä-sumutteen ja sitä tähän kaveriin menikin ainakin puoli pulloa! Kun oltiin eliminoitua uhkaava otus, saatiin kuulla että kyseessä on vaaraton vaikkakin iljettävän ruma Huntsman-hämppärilajike. Tosin se on ollut osallisena monen ihmisen kuolemaan, muttei myrkyllisyytensä vuoksi, vaan siksi, että ihmiset ovat nähneet hämähäkin autoa ajaessaan, pelästyneet ja ajaneet kolarin. Muuten suuremmat elukat pysyivät onneksi mökin ulkopuolella, vaikkakin pihapiirissä nähtiin pari käärmettä.

Meidän mökki

Toinen koirista nukkui yöt aina mökin terassilla vartiossa

Elukoita lukuunottamatta elämä Iainin luona oli melko leppoisaa. Oltiin mukana auttamassa Iainin töissä eli erinäisissä remonttikohteissa. Työ koostui mm. maalaamisesta, hiomisesta, kittaamisesta jne. Joskus tehtiin pitkiä päiviä, jolloin saatiin myös vähän taskurahaa. Toisinaan taas tehtiin hommia Iainin kotona mm. ikkunan pesua, nurmikon leikkuuta.. Ja toisinaan Iain päätti ettei lähdetäkään töihin, vaan samoilemaan metsikköön. Iltaisin syötiin hyvin ja viideltä oli aina olutaika, jolloin piti rentoutua yhden ölppösen voimin.

Maisemat oli hienot

Sateisen kävelyretken päätteeksi jaloista löytyi 5 iilimatoa

Rauhaa häiritsi vain parina viikonloppuna vierailleet lapset, joita Iainille oli siunaantunut neljä kappaletta. Harvinaisen villit lapsoset pitivät huolen siitä, ettei aika käynyt pitkäksi. Lasten kanssa mm. pelattiin krikettiä, leivottiin pitsaa ja harrastettiin kotiseutumatkailua ympäri kyliä. Viimeisenä sunnuntaina oli myös juoksukilpailu, jonne lähdettiin lapsikatraan kanssa. Valtsukin pääsi juoksemaan Suomea maailmakartalle osallistumalla 3 kilometrin kisaan. Valtsu juoksi yhdessä Ianin ja hänen 9-vuotiaan pojan kanssa ja tuli maaliin yllättäen parhaana suomalaisena.

Krikettiä

Puistoissa on ilmaisia kaasugrilleja kokkailuun.

Nicole Kidman ja Keith Urban asuivat lähes naapurissa

Tarvittiin kuitenkin epätoivoisesti internettiä, jotta pysyttäisiin tekemään loppumatkan suunnitelmat valmiiksi. Iainin edelliseltä asukilta saatiin kuulla halvasta majoitusvaihtoehdosta kommuunissa Mooloolaba-nimisessä kylässä. Tasan kaksi viikkoa oltuamme Iainin hoivissa, hän kyyditsi meidät tähän idylliseen merenrantakohteeseen. Uudessa kimppakämpässä meillä on internet ja kaikki mukavuudet. Kämppiksinä itse omistaja Dominic (joka asuu talon autotallissa), Travis (the puhekone) ja Annie Ianin ex-asukki (asuu autossaan talon pihassa). Kämppikset ovat loistavia ja oltaisiin viihdytty täällä varmasti kauemminkin ellei loppumatkan aikataulu olisi niin tiukka. Päivät ovat menneet paljolti rannalla, kokkaillessa ja matkasuunnitelmia tehden. Käytiin me yksi päivä myös Dominicin kanssa kuuntelemassa Bluesia paikallisessa pubissa! Jokainen kommuunin asukeista vaikuttaa olevan musiikki-ihmisiä henkeen ja vereen. Milloin kuuluu kitaran soittoa, milloin kaiuttimista raikaa eri artistien sävelmät. Leppoisaa meininkiä!

Valtsu osti skeittilaudan. 

Matkaa on kuitenkin jatkettava. Loppu reissun suunnitelmat ovat siis seuraavat. Huomenna (torstaina) lähdetään körötteleen bussilla kohti Airlie Beachia. Matkaan taittuu vaivaiset 18 tuntia ja yö meneekin siinä huomaamatta (jälleen pelkkää säästöä). Itse kohteesta ollaan varattu hostelli yhdeksi yöksi ja sen jälkeen odottaa meidän Aussimatkan kohokohta: purjehdus Whitsundaysilla ja suuri valliriutta. Ei olla vielä varmoja päästäänkö sukeltamaan vai joudutaanko tyytymään snorklailuun. Riippuu siitä kuinka moni meidän paatista haluaisi myös sukeltamaan. Mutta toivotaan parasta! Risteilyn jälkeen ollaan vielä pari yötä Airlie Beachilla, jonka jälkee harjoitetaan taas istumalihaksia köröttelemällä Brisbaneen. Muutama yö luultavasti pyöritään siellä ja sitten 20.4 matka jatkuu Gold Coastilta lentäen kohti Thaimaan Krabia (Thaimaan kautta lentäminen on paljon halvempaa, joten on ihan perusteltua ottaa vielä pieni thaimaan loma tähän vaiheeseen). Muutamassa viikossa meidän olisi tarkoitus saada itsemme Bangkokiin, josta lennetään 13.5 rakkaan Finskin siivillä koto-Suomeen. Kotona siis nähdään ennenkun huomaattekaan!